Audiovisuaalinen kulttuuri digitaalisessa ympäristössä – poliittiset linjaukset
Yleistä
Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry toimii suomalaisten elokuvaohjaajien valtakunnallisena yhdyssiteenä. SELO ry:n tavoitteena on ohjaajien aineellisten ja henkisten edellytysten kehittäminen, suomalaisen elokuvataiteen edistäminen ja ohjaajien ammatillisten ja tekijänoikeudellisten etujen puolustaminen. Jäseniä on noin 120.
SELO ry kiittää sille varatusta mahdollisuudesta antaa lausunto otsikossa mainitussa asiassa. Lisäksi kiitämme luonnoksen laaja-alaisuutta ja ajankohtaisuutta. Se painottaa kuitenkin enemmän vaihdantataloudellista kuin kulttuurista näkökulmaa ja ottaa neutraalin kannan arvokysymyksiin, kuten esimerkiksi tekijänoikeuksien kohdalla.
Alla yleisiä huomioita, jotka tarkemmin erittelemättä edustavat SELO ry:n kannan luonnoksen lopussa esitettyihin kysymyksiin.
Monipuolisen AV-kulttuurin vahvistaminen ja tuki
Audiovisuaalisen kulttuurin vahvistaminen tarkoittaa elokuvan osalta korkealaatuista ja monimuotoista kotimaista elokuvaa. Tämä tarkoittaa paitsi pitkää näytelmäelokuvaa myös vahvaa lyhyt- ja dokumenttielokuvatuotantoa, jotka ovat olleet suurten haasteiden edessä Yleisradion ja AVEK:in rahoituksen supistuessa. Mikäli halutaan tuottaa korkealaatuista ja monimuotoista kotimaista elokuvaa, kotimaisen elokuvan tuotantotuki on nostettava pohjoismaiselle tasolle.
Kuten luonnoksessa todetaan, on monipuolisten sisältöjen tuottaminen avainasemassa audiovisuaalisen kulttuurin vahvistamisessa. Sisältöjen tekemisessä kyse on pohjimmiltaan taiteilijan luovasta työstä. Toimivan arvoketjun pohjalla on siis aina oltava taiteellisesti vastuullinen tekijä, joka saa elannon työstään ja korvauksen teoksen taloudellisesta hyödyntämisestä. Elokuvan tuottamiseen myönnetty tuki onkin ensisijaisesti kulttuuritukea, mikä tarkoittaa, että elokuvalle myönnetty tuki tulisi aina olla tekijälähtöistä. Jo elokuvan monimuotoisuuden turvaamiseksi on tärkeää, että tuettavalla elokuvalla on jatkossakin nimetty vastuullinen taiteellinen tekijä.
Yleisradiota tulisi velvoittaa osallistumaan vahvemmin kotimaisen sisällön tuottamiseen.Veikkausvarojen mahdollisen uudelleenjärjestelyn myötä tämä kysymys muodostuu entistä tärkemmäksi. Velvoite tukea kotimaista elokuvaa kaikissa sen muodoissa pitäisi saada kirjattua lakiin. Hallitusohjelmassa mainittu tavoite lasten- ja nuortenkulttuurin aseman vahvistamisesta nivoutuu mielestämme myös kysymykseen Yleisradion velvoittamisesta osallistumaan kotimaisen sisällön tuottamiseen: Monipuolisen ja laadukkaan lastenkulttuurin turvaamiseksi yleisradion lasten- ja nuortendraamalle sekä lapsille suunnatulle dokumentille tulisi varata korvamerkitty rahoitus.
Kannatamme ajatusta, että Suomessa televisiotoimintaa harjoittavat sitoutetaan 15 % vähimmäisrajaan kotimaisuusasteen osalta. Kannatamme myös ajatusta, että audiovisuaalisen sisällön jakelijat velvoitetaan osallistumaan tuotantojen kehittämiseen.
Lisäksi SELO ry kannattaa ehdotusta Suomen yhteydenpidosta komissioon, jotta tukijärjestelmään saadaan pienille kieli- ja markkina-alueille omat tuki-intensiteettirajat. Isoimpaan eli 80 % tukimaksimiin tulisi mielestämme lukea myös arthouse-elokuvat, sillä näiden osalta rahoituksen kokoonsaaminen on useassa tapauksessa vaikeaa. Tämä arthouse-elokuvien tukeminen liittyy olennaisesti myös alussa mainittuun elokuvan monimuotoisuuden turvaamiseen.
AV-kulttuurin sääntelykehys ja tekijänoikeuspolitiikka
Tekijän tulee saada asianmukainen korvaus työstään. Teoksen taloudellisesta hyödyntämisestä tulisi lisäksi maksaa tekijälle tekijänoikeuskorvausta. Käytännössä katsoen kummankaan näistä toteutuminen on enemmän poikkeus kuin sääntö, ainakin ohjaajan osalta. Elokuvia toteutetaan Suomessa niukoilla resursseilla, mikä vaikuttaa suoraan tekijän taloudelliseen asemaan ja myös mahdollisuuteen tehdä laadukasta jälkeä.
Kansainvälistyminen ja digitalisoituminen eivät tule helpottamaan tekijän neuvotteluasemaa tekijänoikeuksien luovuttamisen osalta. Oikeuksia halutaan tekijältä alati laajenevassa määrin, mutta tästä ei olla valmiita maksamaan tekijälle. Tämä liittyy toki myös alussa esiintuotuun elokuvan tuotannon tuen saattamiseen tietylle tasolle, mutta lainsäädännön osalta on varmistettava, että sekä kansallisessa että EU-lainsäädännön tasolla vahvistetaan tekijän asemaa, esim. luopumattomalla oikeudella kohtuullisen korvaukseen teoksen hyödyntämisestä.
Hyvitysmaksujärjestelmää tulee kehittää vastaamaan sen alkuperäistä tarkoitusta eli kompensoida yksityisestä kopionnista tekijälle aiheutuvaa haittaa. Järjestelmä on tärkeä
AVEKin jakamalle dokumentti- ja lyhytelokuvan tuotantotuelle ja vaikuttaa sitä myöten myös kotimaisen elokuvan monimuotoisuuteen. AVEK tukee myös audiovisuaalisen alan tekijöiden jatko- ja täydennyskoulutusta.
Arkistoaineiston osalta toteamme, että sopimusvapautta ei ole syytä rajoittaa. Mahdollisen sopimuslisenssin tulee olla oikeudenhaltijalle vapaaehtoinen.
Osaamisen kehittäminen
Kuten olemme aiemmin lausuneet, audiovisuaalisen alan koulutukseen kohdistetut määrärahat tulee keskittää tehokkaasti. Näin pystytään takaamaan sekä koulutuksen korkea laatu että paremmat työllistymismahdollisuudet koulutetuille. Kannatamme lämpimästi luonnoksessa mainittua tavoitetta mahdollistaa tekijöille kansainvälistä ammattillista täydennyskoulutusta.
Helsingissä 27.1.2012,
Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry