Simo Halisen tervehdys!

Mitä ilahtuneimpana otan vastaan tiedon, että minut on valittu vuoden elokuvaohjaaja -tittelin kantajaksi. Se että ohjaajantyö tulee noteeratuksi kollegoiden puolelta on yleisöpalautteen jälkeen tärkein asia minulle. Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja lausua muutaman sanan työsarkamme tulevaisuudennäkymistä.

Olemme päätyneet Suomessa erikoislaatuisen asemaan: kotimaisen elokuvan osuus katsojista on kansainvälisesti huippuluokkaa. Kuitenkin suomalaisen elokuvan näkyvyys maailmalla on huomattavan vähäistä. Se nähdään usein provinsiaalisena, jopa luotaantyöntävän outona.

 Kansallisesta identiteetistä luopuminen ei tietenkään ole suotavaa, etenkään sen tarinallisesti kiinnostavista ilmentymistä. Oma käsitykseni kuitenkin on, että tämänhetkisessä elokuvakulttuurissamme teoksille ja tekijöille sälyttyy liian paljon päällekkäisiä, jopa ristiriitaisia vaatimuksia. Varsinkin ohjaajille ja käsikirjoittajille (joita myös tunnen edustavani) syntyy usein tunne, että heidän tulisi miellyttää sellaista osaa suomalaisesta yleisöstä, joka ei ole edes lähtökohtaisesti kiinnostunut elokuvan aihepiiristä eikä muotokielestä. Sanomisen tinkimättömyys vesittyy ilman että lopputulos muuttuu kuitenkaan yleisölle lähestyttävämmäksi.

Monissa elokuvakulttuureissa on jo aikaa sitten hyväksytty se ajatus, että yleisö ei ole yksi ja sama, ja että osa yleisöstä asustaa maan rajojen ulkopuolella.

Kysymykseni kuuluukin: olisiko mielekkäämpää hyväksyä se, että kansallinen elokuvatuotantomme tuottaa sekä kansallista että kansainvälistä yleisöä kiinnostavia elokuvia, selkeästi eriytyneemmältä pohjalta? Näen että varsinkin eurooppalaishenkisen, art house -perinteeseen nojaavan elokuvan tilanne maassamme ei edelleenkään ole kovin hyvä, jos vertaamme sitä vaikkapa pohjoismaisiin naapureihimme.

Korostan että edellä mainittu tilanne ei ole minkään yksittäisen tahon aikaansaannosta. Me, alan ihmiset, olemme siitä vastuussa kollektiivisesti. Tämän vuoksi peräänkuulutankin keskustelua siitä, millaisin keinoin elokuvamme voisivat puhutella jatkossa laajempia kansainvälisiä yleisöjä. Tämä koskee niin aihevalintoja, käsikirjoitusten taiteellista laatua, kuin ohjaustyötä, tuotantorakenteita sekä murrostilassa olevia jakelukanavia.

 

Kiitos!

comments powered by Disqus

Uusimmat julkaisut

Henkilöiden ohjaaminen dokumenttielokuvassa on luottamuksen rakentamista
Elokuvaohjaaja Mia Halme ja Ykä Nieminen, yksi elokuvan päähenkilöistä, puhuivat Selon ohjaajaklubilla todellisen elämän henkilön ohjaamisesta ja siitä, miten pystyy puhumaan intiimistä, joskus rajusta elämänvaiheessa avoimesti ja reflektoivasti.
SELO hakee osa-aikaista lakimies-toiminnanjohtajaa
Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry hakee osa-aikaista lakimies-toiminnanjohtajaa tammikuusta 2018 lähtien. Hakuaika päättyy 13. marraskuuta.
Ohjaajaklubi 7. marraskuuta: Joka toinen pari / Every Other Couple
Ohjaaja Mia Halmeen vieraaksi saapuu yksi elokuvan päähenkilöistä, Ykä Nieminen. Elokuvan jälkeen Mia ja Ykä keskustelevat siitä millaista on ohjaajan työ, kun kameran edessä ei olekaan näyttelijä vaan todellisen elämän henkilö. Moderoijana Saara Saarela.
Kannanotto itseä ja toisia kunnioittavan työkulttuurin puolesta
Viime päivinä on raportoitu elokuva-alan sisällä tapahtuneista vallan väärinkäytöksistä, jotka ovat tulleet näkyviin erityisesti seksuaalisena häirintänä. Selo tuomitsee tällaisen käytöksen yksiselitteisesti ja haluaa muistuttaa, että elokuvateoksen ensisijaisena tekijänä ohjaajalla on suuri moraalinen vastuu siitä, miten hän käyttää valtaansa elokuvatuotannossa. Tavoitteena tulee olla avoin, itseä ja toisia kunnioittava työkulttuuri.
Miami veti salin täyteen puvustuksen ja ohjauksen yhteistyöstä kiinnostuneita
Elokuvateatteri Orion oli ääriään myöten täynnä, kun Tiina Kaukanen ja Zaida Bergroth kertoivat yhteistyöstään SELOn ohjaajaklubilla tiistaina 10. lokakuuta.