Ohjaajaklubilla 14.2. – Hyvä poika
Vuoden toisella ohjaajaklubilla 14.2. katsottiin ZAIDA BERGROTHIN elokuva HYVÄ POIKA.
Klubin teemana oli OMAEHTOINEN TUOTANTOTAPA – "tuotantotavan muokkaaminen elokuvan tarpeiden mukaan, pienen budjetin mukanaan tuoma paineettomuus, näyttelijäntyön tukeminen kronologialla, sekä käsikirjoitus työpaperina. "
Ohjaajaklubille saapuivat vieraiksi Hyvä poika -elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Zaida Bergroth, sekä käsikirjoittaja ja leikkaaja Jan Forsström. Klubin teemana oli omaehtoinen tekotapa; Hyvä poika oli kuvattu noin 20 kuvauspäivässä kahdella digitaalisella järjestelmäkameralla, joista toista Bergroth operoi itse. Lyhyen kuvausajan ja pienen budjetin mahdollistivat elokuvan keskittyminen yhdelle kuvauspaikalle, rantahuvilalle, sekä muidenkin kuvauspaikkojen löytyminen aivan elokuvan keskeisen kuvauspaikan lähistöltä. Tämän lisäksi paikkojen läheisyys toisiinsa mahdollisti elokuvan kuvaamisen lähes kokonaan kronologiassa. Tätä myöten käsikirjoitusta ja tarinaa voitiin kehittää edelleen kesken kuvausten, ja tätä auttaakseen Forsström perusti leikkauspisteen suoraan kuvauspaikan yläkertaan, jossa hän saattoi leikata materiaaleja vain minuutteja niiden kuvaamisen jälkeen.
Hyvässä pojassa käytettiin hyvin kevyttä valokalustoa, ja kuvauspaikat lavastettiin 360 asteen periaatteella. Elokuvaan ei tehty lainkaan kuvakäsikirjoitusta, vaikka kuvalista oli olemassa. Näin Bergroth ja kuvaaja Anu Keränen saattoivat reagoida notkeammin uusiin ideoihin, ja näyttelijöiden kanssa yhteistyössä kehittää tilanteita pidemmälle. Elokuvan pääroolin esittänyt Elina Knihtilä oli valittu rooliinsa jo toista vuotta ennen kuvauksia, ja oli päässyt valmistautumaan siihen huolellisesti. Myös toisen pääroolin esittänyt Samuli Niittymäki oli Bergrothin ennestään tuntema, ja hänetkin valittiin rooliinsa hyvissä ajoin.
Seuraavaa elokuvaansa Bergroth ei aio toteuttaa samankaltaisella kevyellä tuotantotavalla, mutta hän sanoo silti tuovansa siihen paljon Hyvässä pojassa opittuja ja hyviksi todettuja työtapoja. Tärkeimpänä näistä hän mainitsee juurikin ennakkosuunnitteluun joustavammin suhtautumisen, sillä usein paineisessa kuvaustilanteessa on helppo jäädä jumiin siihen, mitä on etukäteen päässään nähnyt, sen sijaan, että reagoisi siihen, mitä näkee edessään.
Hyvä poika (2011) on Zaida Bergrothin toinen pitkä elokuva. Esikoiselokuva Skavabölen pojat oli ensi-illassa vuonna 2009.