UUDEN AJAN AUTEUR JA HÄNEN YLEISÖNSÄ – referaatti FERAn seminaarista.

Eurooppalaisten elokuvaohjaajaliittojen kattojärjestö FERA (Federation of European Film Directors) järjesti vuosikokouksensa tällä kertaa Kööpenhaminassa 8.-10.6. Tanskan elokuvaohjaajaliiton ja osittain Danish Film Instituten isännöimä kokous alkoi perjantai-illalla seminaarilla ”The New Auteur: Artisan & Audience Builder”.

Tilaisuuden alusti Sheri Candler, “Marketing & Publicity Strategist” Floridasta. Hän esitteli useita esimerkkejä, miten Yhdysvalloissa ja muualla elokuvantekijät ovat markkinoineet itseään ja hankettaan internetissä. Hän neuvoi, kuinka tulevat katsojat saadaan syttymään ja sitoutumaan tekijän esittelemään ideaan elokuvastaan.  Hän kertoi projekteista, joiden rahoitus on saatu Growdfunding -periaatteella, siis keräämällä lopputulosta odottavien rahat.  ”Screening requestit” ympäri maailmaa ovat onnistuneesti herättäneet myös perinteisten rahoittajien kiinnostuksen.

Candler: ”Varsinkin viimeisen kolmen vuoden aikana indie-elokuvantekijät ovat ottaneet käyttöön DIY (”do it yourself) –periaatteen, joka on johtanut uusiin keinoihin ja keksintöihin niin elokuvanteossa kuin yleisön saavuttamisessa. Enää perinteiset portinvartijat ja välimiehet eivät määrittele sitä, mitä voidaan tehdä. Suhde yleisöön tekee sen. Yleisö ratkaisee, tuleeko elokuva tehdyksi ja vastaanotetuksi. Ongelmamme ei ole enää levityssopimuksien saaminen, vaan huomion herättäminen.”

Candler väitti, että mitä enemmän tekijä pystyy välittämään omia intohimojaan, arvojaan ja aitoa itseään yleisölle, sitä enemmän ihmiset hänestä kiinnostuvat. Elokuvateollisuus alkoi peepshowsta, miksei siis uuden ajan Auteur voi asettua henkilökohtaisesti yleisön kiinnostuksen kohteeksi?  Siinä missä joillekin YouTube on paikka esitellä kehoaan, elokuvantekijälle se on väline esitellä ajatuksiaan, ideoitaan ja suunnitelmiaan. ”Yleisö haluaa tietää sinusta enemmän. Yleisö on ystäväsi; he auttavat sinua, vaikket pyytäisikään.”

Candler halusi kyseenalaistaa elokuvateollisuuden välimiehet: agentit, myyntimiehet, levitysyhtiöt.  Digitaalisuuden myötä jakelu muuttuu koko ajan vallankumouksellisesti. Jos tekijä pystyy olemaan suorassa suhteessa yleisöönsä, mihin välimiehiä enää tarvitaan? Nykyiset levityskanavat eivät tule olemaan enää yhtä dominoivassa asemassa, koska ns. massayleisöt katoavat. ”Nichejä” eli yleisöjen minisegmenttejä tulee sen sijaan olemaan massoittain.

Candler vertasi elokuvantekijöitä heimopäälliköihin: ”Heidän täytyy luoda ja vaalia taiteilijaidentiteettiä, joka saa intohimoiset fanit seuraamaan ja tukemaan heitä ja valmistaa sellaista taidetta, jota nämä arvostavat. Vain yrittelijät tekijät, jotka ovat hyviä luomaan yhteyksiä sekä mobilisoimaan yhteisöä osallistumaan hankkeisiinsa ovat ideaaleja heimopäälliköitä. Sellaiset elokuvantekijät, jotka eivät ajattele yleisön viihtyvyyttä, eivät tässä menesty. Elokuvan katsomisen uusi normi on suora vuorovaikutus tarinan ja tarinan luojan kanssa. ”

Yksi Candlerin esiin nostamista onnistuneista hankkeista oli Iron Sky. Candler tiesi kertoa, kuinka hankkeen fanit jo varhaisessa vaiheessa saivat tietoa tulevasta elokuvasta ja tekijät kykenivät nostamaan kasvavaa kiinnostusta elokuvanteon loppumetreille asti. Candlerin mukaan syntynyt elokuvayhteisö osallistui elokuvantekoon aktiivisesti kommentein ja ”wreckamovies” alustan kautta sekä osallistui vajaalla miljoonalla eurolla elokuvan rahoitukseen. (Candler näytti nielleen elokuvan onnistuneen peeärrän sataprosenttisesti).

Kysyttäessä Candlerin idealisoimalla tavalla syntyneen, nettijakeluun tähdätyn elokuvan kaupallisia teatterilevitysmahdollisuuksia, Candler osin väisti kysymyksen ja visioi teatteriverkoston ja jakeluikkunoiden muuttuvan jatkuvasti. Hän kehotti elokuvantekijöitä tekemään rajoitettuja levityssopimuksia ja pitämään oikeudet perinteisten ikkunoiden ulkopuolelle jäävistä oikeuksista. Monille elokuvaprojekteille perinteisen varaan rakentaminen on sitä paitsi kuin ampuisi hanketta jalkaan. ”Netissä online –myynnillä tienaa jo nyt paremmin kuin perinteisten jakelukanavien kautta.  Online on synnyttänyt uutta ruokahalua erikoisemmille projekteille, arthouse –elokuville ja dokumenteille.”   

Piratismin Candler näki positiivisena mahdollisuutena. ”Piraattijulkisuus on useissa tapauksissa tukenut laillista myyntiä. Jos elokuva saa jollain puolella maailmaa piraattiyleisön, se on raivannut esteitä myös kaupalliselle levitykselle. Piratismi ei ole vihollisesi, vaan lopputuotteen epämääräisyys.” Yhteisönsä löytäneet elokuvaprojektit hyötyvät nettijulkisuudesta teatterilevityksen yhteydessä. ”Tehkää elokuvakäynnistä faneille tapahtuma; provosoikaa, keskustelkaa, osallistukaa blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.”

Eräs yleisössä ollut englantilainen ohjaaja vinoili masentuneensa elokuvantekijän uusista vaatimuksista. Hän ei osaa olla sosiaalinen, pitäisikö hänen nyt etsiä konsultti, joka auttaa löytämään hänen sosiaalisen luontonsa. Ja kuinka paljon aikaa faniyhteisön kanssa kommunikointi tulisi häneltä viemään? Eikö hänen työnsä pitänyt olla ideoiden työstämistä ja elokuvantekoa, ei suhdetoimintaa.

Suoraan yleisön kanssa kommunikointi ei tietenkään sovi kaikille, Candler myönsi. ”Jos saat jonkun tekemään työn puolestasi, hyvä. Joillekin se on kuitenkin ainoa tapa saada hankkeensa läpi ja rahoitetuksi. Studioiden ja indie-tuotantojen ulkopuolella Yhdysvalloissa tämä väylä on yhä vain kasvava ja elinvoimainen.”

Kesäkuussa 2012

Heikki Kujanpää

Uusimmat julkaisut