SELOn jatkokoulutustyöpajojen sarjan Visiointi-osuus tuotti konkreettisia luovia ratkaisuja
SELOn jatkokoulutustyöpajojen toinen osa Visiointi toteutettiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Osallistujien haasteeksi osoittautui varovaisuus terveysasioissa, joten paikalla yhdestätoista ilmoittautuneesta oli lopulta kolme. Työskentely tapahtui maskeista huolimatta sujuvasti ja kahvit juotiin runsaita turvavälejä kunnioittaen.
Osallistujien tuotokset ovat pysyneet esillä kodeissa ja puhutelleet tekijöitään. Ne ovat tuottaneet oivalluksia muun muassa viittauksina elokuvateoksiin. Käsien käyttö konkreettisesti auttaa käsittämään asioita, jotka ovat ehkä olleet konkretiaa vailla pinnan alla. Prosessi oli systemaattinen ja auttoi uskomaan intuitioon. Pieni osallistujamäärä toi pajaan intiimin, kannustavan ja luottamuksellisen tunnelman hypätä ulos omalta mukavuusalueelta ja avautua uudelle. Myös virheiden sisällyttäminen teoksiin toi niihin voimaa ja puhuttelevuutta. Yhteisenä kokemuksena noin kymmenen tunnin työskentely viikonlopun aikana voimautti ja loi uskoa omaan luovuuteen. Töistä tuli hämmästyttävällä tavalla tekijöittensä näköisiä.
Teija ja Pekka Isorättyän kertomat monet tarinat matkastaan taiteilijoina resonoivat. Kertomukset kietoutuivat henkilökohtaisiin oivalluksiin, jopa tieteellisesti selvitettyihin sekä mystisiin tapauksiin. Samalla tutustuttiin taideprojekteihin ja COVID-19-pandemian aiheuttamiin muutoksiin tuotteijaiden taiteilijoiden elämässä. Suuret työtilat kiehtoivat houkuttaen käärimään hihat ja ryhtymään hommiin.
”Työpaja tarjosi hienon mahdollisuuden tutustua Teija ja Pekka Isorättyän luovaan prosessiin ja suhtautumiseen maailmaan”, Anna Blom kirjoittaa muistellessaan parin viikon takaista työskentelyä.
”Mielestäni oli hyvin antoisaa antautua luovalle prosessille, joka oli konkreettinen ja oman itsen kanssa dialogissa – tulokset olivat intuitiivisia ja yllättäviä. Oli myös hyödyllistä tavata muita elokuvantekijöitä, tutustua heihin ja nähdä heidän työskentelynsä. Elokuvanteko tapahtuu paljon dialogissa muiden kanssa ja oli hyvin vapauttavaa tutkia luovaa prosessia, joka tapahtui hetkessä, ja, jossa sai kokeilla materiaaleja käsillä. Luovuus tuli heti ulos konkreettisena esineenä eikä paljon ja pitkään hiottuihin ideoihin perustuen.”
