Kirje norsunluutorniin
Hyvä Lauri Kivinen, tämä on avoin kirje sinulle Yleisradion toimitusjohtajana. (Saavat sen mielellään lukea muutkin Ylen päättävät henkilöt, johtoryhmäkö se on nykyään nimeltään.)
Mitä suomalaisia dokumenttielokuvia sinä olet viimeksi katsonut? Minä olen tehnyt muutamia, mutta nyt suunnittelen kouluttautuvani uudelleen. Sairaanhoitajaksi ja kätilöksi jokunen on tältä alalta lähtenyt. Ymmärrän heitä, kätilöitä varsinkin, sillä lapsi syntyy huomattavasti nopeammin kuin elokuva. Myös palkka on parempi ja työttömäksi jäädessään pääsee työnhakijaksi kortistoon. Olenhan minä taiteilijanakin ollut kortistossa, mutta ohjaajille tulee aika vähän työtarjouksia. Ansiosidonnaisesta on turha haaveilla, koska työsuhteet harvoin ovat niin pitkiä, että sellaisen ansaitsisi. Jos kortistossa roikkuu tarpeeksi kauan, virkailija alkaa ehdotella uutta ammattia. Hemmetin kalliiksi tulee kyllä yhteiskunnalle kouluttaa ihminen ensin korkeakoulussa taiteen maisteriksi, sitten ottaa työskentelymahdollisuudet pois ja kurssitella uudelleen mihin tahansa hommiin.
Lauri hyvä, alan vähän hermostua tässä kirjoittaessani. Se saattaa johtua siitä, että luin juuri kuukausipalkkasi olevan vähän suurempi kuin minun taiteilija-apurahani vuodeksi. Se on myös hiukan suurempi kuin ohjaajan palkkani dokumenttielokuvasta, jonka tekeminen kestää keskimäärin kolme vuotta. Kuukausipalkkasi on 25 000 euroa. Olemme molemmat maistereita, elätämme molemmat kolmea lasta. Minäkin olin joskus YLE:ssä töissä (tosin vain 3. kerroksessa).
Dokumenttielokuvien tuottaminen on ollut YLE:n epämääräisen taloustilanteen vuoksi jähmettynyttä pari vuotta. Se ei merkitse paljon niille, jotka saavat joka kuukausi palkkansa, mutta se kaataa pieniä tuotantoyhtiöitä ja ajaa ahdinkoon YLE:n ulkopuolisia ohjaajia. Hetki sitten elokuva-alalla liikkui huhuja, että YLE leikkaa ulkopuolisista dokumenttituotannoista 30 prosenttia. Oltiin kauhuissaan. Nyt huhu on noussut 50 prosenttiin.
Lauri, oletteko siellä Ison Pajan 6. kerroksessa ottaneet huomioon sitä, kuinka monia ihmisiä eri ammattialoilla yhden elokuvaohjaajan idea työllistää? Tuottajia, tuotantopäälliköitä, toimistohenkilöitä, näyttelijöitä, kuvaajia, äänittäjiä, leikkaajia, arkistonhoitajia, kalustonvuokrafirmojen työntekijöitä, värimäärittelijöitä, graafikoita, valaisijoita, kääntäjiä ja siellä teillä YLE:llä ostajia ja lähetystoiminnan ihmisiä ja paljon muita. Jos nämä kaikki menisivät lakkoon, saattaisi tuntua norsunluutornissa asti.
Työllistäviä elokuvaideoita ei synny harrastustoimintana, vaan työn on oltava ammattimaista. En voi tienata leipääni päivisin kaupan kassalla ja tehdä elokuvia iltapuhteina, jos haluan tehdä sellaista laatua, jota YLE sanoo toivovansa. Ja ikävä kyllä olen riippuvainen YLE:stä, koska dokumenttien rahoitusjärjestelmä on sellainen, etten saa elokuvalleni mitään rahoitusta ellei YLE ole sitoutunut siihen esittävänä kanavana.
Olet sanonut esimerkiksi, että etsitte YLE:ssä ‘tehoja sisällön tuottamiseen’. Anteeksi nyt Lauri, mutta tämä kuulostaa sanahelinältä, kun samalla vähennätte radikaalisti kotimaisten elokuvien tuotantoon suunnattuja rahoja ja joudutte tietenkin ostamaan enemmän ulkomaista halpista lähetysajan täyttämiseksi.
Paperini uhkaa loppua, mutta yksi asia vielä Lauri: On turha sysätä vastuuta poliitikoille, koska YLE:n norsunluutorni pystyy kyllä lobbaamaan päättäjiä. Oletan teillä olevan sen verran valtaa.
Mia Halme
(Episodi-lehdessä julkaistu kolumni)