Pitkien elokuvien kulttuuriviennistä
Selon hallituksen edustajat (Aku Louhimies, Maarit Lalli ja Saara Saarela) kävivät 12.12.2012 tapaamassa Elokuvasäätiön pitkien elokuvien kulttuuriviennin päällikköä Jaana Puskalaa tarkoituksena selventää elokuvien festivaalilevityskäytäntöjä ohjaajien näkökulmasta. Asian suhteen on ollut paljon epäselvyyksiä, muun muassa siitä mitkä elokuvat “pääsevät” festivaaleille ja miten ne sinne valikoituvat. Puskala vastaa festivaalilevityksestä ja muusta kansainvälisestä promootiosta sekä kulttuuriviennin tuesta pitkien elokuvien osalta.
Keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja todettiin, että puolin ja toisin on toiminnassa parantamisen varaa. Toimme esille ohjaajien toiveet siitä, että säätiön toiminta festivaaleilla olisi täsmällisempää (esim. Kilpailussa olevien elokuvien lehdistömateriaalin ja yleistikin kotimaisen elokuvan infon suhteen) ja edustaminen rakentavampaa (esim. festivaaleilla vierailevia ohjaajia tulisi esitellä ja promota enemmän). Myös päätökset elokuvien festivaalilevityksestä (kierroista) tuntuvat olevan ohjaajille usein hämärän peitossa. Tähän Puskala totesi suoraan, että Säätiö keskittyy pääosin A-festivaaleihin (mm. Cannes, Locarno, Berliini, San Sebastian, Venetsia, Toronto) ja Suomi leffa-tapahtumien ja -viikkojen järjestämiseen (Pietari, Tokio, Tukholma, Pariisi, Lübeck) mutta myös muihin tärkeisiin kansainvälisiin festivaaleihin joissa on kilpailusarjoja (mm. Korea, Intia, Göteborg, Moskova, joitakin tärkeitä festivaaleja USA:ssa). Elokuvia nähdään myös festivaalien kilpailusarjojen ulkopuolella marketeissa ja ns. myyntitapahtumissa, näihin keskittyvät lähinnä tuottajat itse.
Puskala muistutti, että hän ei suinkaan päätä yksin mitä elokuvaa tarjotaan millekin festivaalille, vaan jokaisesta elokuvasta tehdään tuottajan kanssa festivaalilevityssuunnitelma. Eli mille festivaaleille tähdätään, mistä olisi hyötyä ja minkälaista yleisöä tavoitellaan. Puskala ehdottaa ja neuvoo sitten oman kokemuksensa mukaan tuottajia siitä minne elokuva kannattaa tarjota. Ohjaajan tulisi olla tässä tapaamisessa mukana ja vaatiakin sitä. Ohjaajan kannattaa myös muistaa, että kaikki elokuvaan liittyvä promomateriaali (julisteet, synopsikset, valokuvat, yms) tulevat tuotantoyhtiöltä, ja ohjaajan tulisi varmistaa että ne ovat ajan tasalla. Puskala taas lupasi panostaa (tekstien) käännöksiin entistäkin enemmän, kun totesimme, että ne ovat välillä hyvinkin epätarkkoja.
Puhetta oli myös festivaalien kiristyneestä kilpailusta, eli esimerkiksi siitä kuinka A-festarit vaativat nykyään jopa kilpailusarjoihinsa elokuvia jotka eivät ole saaneet edes kotimaassa vielä ensi-iltaa. Sekä kansainvälisten myyntiyhtiöiden roolia festivaaleilla: myyntiyhtiöt vaativat esityskorvauksia, jotka saattavat rajoittaa joidenkin festivaalien mahdollisuuksia ottaa kyseinen elokuva esitettäväkseen. Tähän totesimme, että ohjaajan kannattaa sopimuksessaan vaatia oikeutta esittää omaa elokuvaansa ei-kaupallisessa tapahtumissa.
Lopuksi kysyimme, minkälaiset elokuvat menevät maailmalle, minkälaisia elokuvia festivaalit etsivät. Tarkkaan rakennetut tarinat nyky-yhteiskunnasta ja tästä päivästä tuntuvat kiinnostavan eniten. Fiktiossa isot historialliset aiheet ovat vaikeampia. Puskala korosti lopuksi myös lajityyppifestareiden merkitystä, että niitä ei kannata aliarvioida. Lasten-, nuorten-, marginaaliryhmien- ja genre-elokuvien festareilla on usein merkittävä ja aktiivinen yleisö.