Lausunto Taiteen edistämiskeskuksesta
SELO ry:n lOpetusministeriö
PL 29, 00023 Valtioneuvosto
tktlausunnot2010@minedu.fi
Opetusministeriön lausuntopyyntö Dnro 18/010/2010
Lausunto liittyen luonnokseen hallituksen esitykseen laiksi Taiteen edistämiskeskuksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry kiittää mahdollisuudesta ilmaista mielipiteensä.
Kantamme on, että lakiehdotus huonontaisi nykytilannetta sekä yksittäisten taiteilijoiden että koko Suomen taidekentän kannalta. SELO ry kannattaa voimakkaasti opetusministeriön 10.8.2010 järjestämässä kuulemistilaisuudessa taiteen kentän yksimielisesti ehdottamaa esityksen lykkäämistä siihen asti, kunnes se on saatu työstettyä toimivaksi.
Alla ytimekkäästi keskeisimmät ehdotukseen liittyvät ongelmat:
1. Arm’s length –periaatteen vaarantuminen
Ehdotuksen tavoitteena on kehittää taiteen keskustoimikuntaa vastaamaan paremmin muuttunutta toimintaympäristöä sekä parantaa sen toimintakykyä ja hallintoa. Tavoite on oikea, mutta esityksen perusteluista ei käy ilmi, minkä takia hallintorakenteen vahvistaminen ja esittelykäytäntöön siirtyminen edellyttää Arellin työryhmän kehittämisehdotuksen mukaisen johtokunnan tai hallituksen puuttumista.
SELO ry näkee ehdotuksen vaarantavan vallitsevan ns. arm’s length –periaatteen sekä kaventavan ehdotetun Taiteen edistämiskeskuksen apuraha- ja hallinnointielimeksi ilman laajempaa kulttuuripoliittista visionäärin tehtävää. Hallituksen tai johtokunnan tulisi olla aktiivinen ja monitaiteellinen keskustelija, luonteva linkki valtiovallan ja taidetoimikuntien välillä.
2. Taidetoimikuntien yhdistäminen
Esitetty elokuvataide-, valokuvataide-, sarjakuvataide- ja kuvataidetoimikuntien yhdistäminen mammuttimaiseksi visuaalisen alan toimikunnaksi on ideana epäjohdonmukainen. Yhdistämisen johdosta menetettäisiin se, mikä on nykyisen Taiteen keskustoimikunnan suurin voimavara; kunkin alan sisäisen asiantuntijuuden hyödyntäminen. Kyse ei ole pelkästään taiteen alaan itseensä liittyvästä tiedosta, vaan pitkälti myös käytännön kentän tuntemuksen kautta syntyneestä ns. hiljaisesta tiedosta. Elokuvan kohdalla tämä on erityisen ratkaisevaa, sillä elokuva on itsessään ilmaisumuotona monitaiteellinen. Elokuva-ala jo sinänsä sisältää lukuisia ammattikuntia, ja pelkästään vuosiapurahojen päättäminen vaatii elokuvataidetoimikunnalta hyvin erilaisten ammattitehtävien ja niissä meritoitumisen ymmärtämistä.
Yhdistetyssä toimikunnassa ongelma ei olisi pelkästään vain kaikkien alojen asiantuntijoiden löytäminen. Vaarana olisi ennen kaikkea se, että oikean asiantuntemuksen puuttuessa päätöksenteko väistämättä pohjaisi pinnallisempiin perusteisiin. Median kautta saavutettu tunnettavuus ei varmasti ole paras tapa ratkaista sitä, kuka on oikeutettu kulloinkin taiteilija-apurahaan. Toimikuntien kasvattaminen keinotekoiseksi suuryksiköiksi ohjaisi kuitenkin päätöksentekoa juuri tähän suuntaan, pois todelliseen tuntemukseen perustuvasta arvioinnista. Säästötoiveet mielessä tehty yksittäisten toimikuntien lakkauttaminen ja yhdistely johtaisi väistämättä myös – kuten OPM:n kuulemistilaisuudessa tuli ilmi myös kulttuuriasiainneuvos Liisa-Maria Hakala-Zilliacuksen puheenvuorossa – erilaisten asiantuntijapaneelien perustamiseen, mikä ei suinkaan vähentäisi byrokratian ja henkilöstön määrää, vaan kasvattaisi sitä.
3. Alueelliset toimikunnat
Lisäksi katsomme, että ehdotuksessa pitäisi selkeämmin turvata taiteen asiantuntemuksen pysyminen alueellisissa taidetoimikunnissa; nyt esityksessä käytetty sanamuoto ”Alueellisen taidetoimikunnan jäsenet määrää kolmeksi vuodeksi kerrallaan toimikunnan toimialueen maakunnan liitto alueellisia taiteen järjestöjä ja laitoksia kuultuaan” antaa maakunnan liitoille mahdollisuuden nimittää alueellisiin taidetoimikuntiin jäseniä enemmän puoluepoliittisiin kuin taiteellisin perustein. Nykykäytäntö, jossa maakuntaliitot valitsevat alueellisen taidetoimikunnan jäsenet alueen taidejärjestöjen ehdottamista henkilöistä olisi turvattava.
Lopuksi
Tapa ja aikataulu, millä lakiesitystä on viety eteenpäin, ei tue millään tavalla Arellin työryhmän ehdottamaa päätöksentekoprosessien avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämistä. Jos näin vaativa ja laajamittainen lausuntopyyntö on päivätty juhannusaattona ja se lähetetään alan keskeisille järjestöille kesäloman aikana, on otettu tietoinen riski siitä, ettei se ehdi tavoittaa kaikkia asianosaisia tai etteivät eri taiteenalojen etujärjestöjen hallitukset ehdi kokoontua ennen lausuntojen jättämiselle annettua elokuista määräaikaa. Kyse on erittäin laajoista, periaatteellisista ja taiteen monipuolisuutta koskevista asioista, joita ei pidä sivuuttaa hätiköiden.
Helsingissä 16.8.2010,
Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO ry