Ohjaajaklubilla ti 15.11. – Matka Edeniin
Keskustelussa Rax Rinnekangas
Ohjaajaklubilla15.11. nähtiin Rax Rinnekankaan elokuva Matka Eedeniin. Keskustelun teemana oli “TAIDE-ELOKUVAN TEON HAASTEET SUOMESSA – Onko elokuva 7. taidemuoto, vai mistä elokuva oikein onkaan kuva?"
Rax on usein joutunut vastaamaan kysymykseen ”miksi teet tällaisia elokuvia” – siis elokuvia joissa pitää ajatella? Elokuvaa tehdessä joutuu usein lokeroiduksi, tai jopa itse lokeroimaan itseään. Tärkeintä on kuitenkin muistaa olevansa minä eikä joku toinen, Rax muistuttaa – se on kaikkein tärkeintä.
Keskustelun alussa puhuttiin siitä, miten Suomessa käsikirjoitukset tehdään lopulta usein kuin vain levittäjää varten, koska rahoitusta ei ole mahdollista saada kasaan ilman levittäjää. Näin päädytään tekemään elokuvia, joita voi varmasti levittää. Tämä on puolestaan Raxin mukaan edesauttanut siihen tuloa, että fiktiivisen elokuvan tarinat on kerrottu niin moneen kertaan – usein elokuvat ovat sellaisia, että katsojat osaavat valmiiksi kaikki vuorosanat. Rinnekankaan pyrkimys oli tehdä elokuva, jonka käsikirjoitusta katsoja ei valmiiksi tunne. Dokumentti, ja dokumentaarisen ja fiktiivisen rajapinta oli hänelle se kaivattu apu uuden löytämiseksi. Myös tyylilajin valinta oli tärkeä – hidas ja epädramaattinen. Jos katsoja vain on altis, hän tulee itse elokuvan sisään kertomaan elokuvaa. Usein fiktioelokuvat eivät halua antaa katsojalle mahdollisuutta ohjata itse elokuvaa, vaan ne suorastaan pyrkivät tukahduttamaan katsojan ajatukset. Tavoitteena oli riisua draama elokuvassa niin alas, että sen muut ominaisuudet saavat tilaa. Draamaa haluttiin mukaan, mutta elokuvaa tehdessä joutui tasapainottelemaan sen kanssa että sitä olisi juuri sopivasti, että draama olisi sen kokoinen, että se pysyisi autenttisena ja dokumentaarisena.
Lisätietoa elokuvasta
Kesto: 100min
Elokuva kahdesta eri kulttuuria olevasta taiteilijamiehestä talvisella matkallaan La Riojan kuuluisalla viinialueella Pohjois-Espanjassa. Toisella miehistä, Suomessa asuvalla baskilaisella nykysäveltäjällä Ignaciolla, on traumana syyllisyys tyttärensä traagisesta auto-onnettomuudesta; tytär on keinotekoisessa koomassa sairaalassa Helsingissä ja herätettäisiin 10 vuorokauden kuluessa. Toinen miehistä – Espanjassa emigranttina asuva sveitsiläinen piirtäjä Comaz – on umpikujassa oman luovan työnsä suhteen; hänen suuren käsi-teemansa naismalli ei halua jatkaa yhteistyötä, koska kokee, että Comazilta puuttuu oikea suhde tematiikkaansa. Talvisella matkallaan miehet käyvät katsomassa ihmiskäsiä esittäviä uskonnollisia maalauksia eri kirkoissa ja luostareissa La Riojan eri osissa ja keskustelevat muun muassa Danten Paratiisi-käsityksestä sekä uskon ja rukouksen merkityksestä. Eri vaiheiden jälkeen miehet päätyvät La Rioja Alavesassa sijaitsevan Remellurin viinitilan kappeliin, jonne agnostikko baskilainen taidemaalari Vicente Ameztoy teki 1993 – 2000 oman modernin tulkintansa Aatamin ja Eevan viimeisestä onnellisesta hetkestä Edenissä. Teoksen äärellä matkamiehet kokevat sielullisen ihmeen. Kokemuksensa kautta taiteilijamiehet oppivat jotakin uutta ja olennaista omista traumoistaan ja anteeksiantamisen merkityksestä. Tämä antaa heille mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.