Ohjaajaklubilla 15.12. – TÄHTITAIVAS TALON YLLÄ
Joulukuun ohjaajaklubilla esitettiin Saara Cantellin “Tähtitaivas talon yllä”. Saara oli paikalla puhumassa elokuvan rakenteesta ja käsikirjoittamisesta: sen kolmesta eri aikatasosta ja kolmesta päähenkilöstä. Ja siitä kuinka tällainen limittäinen tarina syntyi ja mitkä olivat sen haasteet. Saara kertoi ensin siitä miten idea syntyi omista kokemuksista, kuinka oma sukupaikka herättää kerta toisensa jälkeen ajatuksia menneistä sukupolvista ja naisten valinnoista. Saaraa kiinnosti lähtökohtaisesti myös suvun ketjut, se paikka mihin me itsemme sijoitamme suvun jatkuvuudessa. Ajatus sijoittaa tarina yhteen ainoaan paikkaan innosti, eikä elokuvaa olisi pienestä budjetista johtuen voinut muuten tehdäkään. Ja kaikki materiaali on myös oikeasti kuvattu saman talon läheisyydessä. Talo haluttiin nostaa kuin yhdeksi henkilöksi, oli haastavaa saada se elämään ja hengittämään kuin yksi henkilöistä.
Saara kertoi olevansa nopea kirjoittaja ja käsikirjoitus syntyi alle puolessa vuodessa. Limittäisten tarinoiden yksi haaste oli se, miten saada tarinat etenemään luontevasti kun yhdestä hypätään toiseen ja taas kolmanteen. Saara halusi pitää tapahtumat pieninä ja yksinkertaisina, lähellä päähenkilöitä ilman suuria juonikuvioita. Kun liikuttaa kolmea tarinaa rinnakkain ei hänen mielestään niissä tarvinnut tapahtua kovin paljoakaan, vaan hän halusi pysähtyä yhteen tärkeään hetkeen kunkin naisen elämässä ja rinnastaa ne toisiinsa. Limittäiset aikatasot käsikirjoituksessa sanelivat hyvin pitkälle niitä valintoja, joita leikkausvaiheessa käytiin läpi: aikasiirtymät 40-luvulta 70-luvulle tai nykypäivään ja tarinoiden järjestys olivat hyvin tarkkaan kirjoitettu, eikä lopullisessa elokuvassa ole kuin vain kaksi eri leikkauskohtaa kuin käsikirjoituksessa. Yhteistyö islantilaisen leikkaajan kanssa meni hyvin, mutta Saara muistutti ohjaajia kotimaisen elokuvan kansainvälisen rahoittamisen vaikeuksista: sen seurauksena tekijät joutuvat usein tekemään töitä eri maissa, oudoissa, hallitsemattomissa olosuhteissa, jopa skypen välityksellä kuten tässä tapauksessa. Saaralle läsnäolo on kuitenkin tärkeää ja hän sanoikin, että elokuva syntyi lopulta silloin kun he islantilaisen leikkaajan kanssa istuivat saman talon katon alla, vierekkäin ja lähekkäin.