Elämäkertaelokuva kunnioittaa historiaa kronikoimatta
Selon ohjaajaklubin helmikuun elokuvana nähtiin Tom of Finland. Elokuvan jälkeen ohjaaja Dome Karukoski ja leikkaaja Harri Ylönen avasivat yleisölle elokuvan prosessia otsikolla "Kuinka rakastuimme biopiciin eli: Miten luoda ajankulua ja mitä tehdä, kun leikkausversio on yli tunnin ylipitkä".
Karukoski ja Ylönen kertoivat elokuvanteon kamaluudesta ja ihanuudesta viihdyttävään tyyliinsä ja intoutuivat myös kehumaan toisiaan: heidän työparityöskentelyssään virheet ja älyttömänkin kuuloiset ideat ovat sallittuja.
Keskustelu keskittyi elämäkertaelokuvan kerronnallisiin haasteisiin – elokuvan rakenne on väistämättä toisenlainen kuin ihmiselämä. Todelliseen henkilöön perustuvaa elokuvaa tehtäessä käy joskus niin, että elokuvantekijä kokee velvollisuudekseen listata henkilön elämän yksityiskohtaisesti, sellaisena kuin se todella oli. Elämäkertaelokuvan tekijälle on oleellista päästää irti kronikoinnista ja tehdä paras mahdollinen elokuva, joka on samalla uskollinen päähenkilönsä historialle. Leikkausprosessi on siis jatkuvaa tasapainottelua. Toisaalta tosipohjaisessa elokuvassa arkisillakin asioilla voi olla toisenlaista painoarvoa kuin puhtaan fiktiivisessä maailmassa: asiat ovat kiinnostavia, koska ne ovat totta.
Karukosken ja Ylösen taival biopicien parissa on saanut jatkoa myös suuressa maailmassa. Elämäkertaelokuvaa J.R.R. Tolkienista leikataan parhaillaan, ja Orionin yleisö sai kuulla, miten Tom of Finlandin leikkausprosessin oppeja on siirretty Hollywood-tuotantoon.
