Vuoden elokuvaohjaaja 2014 -palkinto PIRJO HONKASALOLLE
Suomen elokuva-alan ammattipalkinnot myönnettiin torstai-iltana ravintola Dubrovnikissa Helsingissä. Palkinnot jaettiin Kotimaisen elokuvan viikon päättäneessä gaalassa. Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry ojensi arvostetun Vuoden elokuvaohjaaja -palkinnon Pirjo Honkasalolle, hänen vuoden 2013 lopussa ensi-iltaan tulleesta pitkästä näytelmäelokuvastaan Betoniyö. Tunnustuksen merkitystä palkitulle korostaa se, että tunnustus tulee nimenomaan muilta kollegoilta.
Ansiokasta elokuvaa kuvailtiin seuraavasti:
”Vuoden elokuvaohjaajaksi valitaan ohjaaja, jonka tuorein ohjaustyö on vitaalinen taidonnäyte, puhdasta elokuvaa. Omaa tietään koko uransa ajan kulkenut taiteilija on tehnyt tämän vuosikymmenen omaäänisimmän ja taiteellisesti onnistuneimpien joukkoon kuuluvan elokuvan, Betoniyön.”
Pirjo Honkasalo on ohjannut elokuvan Pirkko Saision vuonna 1981 julkaistun samannimisen romaanin pohjalta. Saision ja Honkasalon yhteistyönä syntynyt käsikirjoitus on kuitenkin sovitettu sujuvasti nykypäivään. Betoniyö-elokuva kertoo kuuman kosteassa kaupungissa vietetystä vuorokaudesta, jonka aikana nuori Simo lähtee seuraamaan ihailemaansa isoveljeään kohtalokkaiden tapahtumien saattelemana. Visuaalisesti henkeäsalpaava elokuva kertoo unenomaisen tarinan hauraasta mielestä ja viattomuuden kadottamisesta.
Tunnustuksen saatuaan Honkasalo halusi muistaa erityisesti juuri edesmennyttä elokuvahistorian professori Peter von Baghia.“Siitä mitä elokuvasta ylipäätään ymmärrän olen erityisesti kiitollinen Peter von Baghille, joka valitsi opiskeluaikanani elokuva-arkiston ohjelmiston. Näytökset olivat meille pakollisia ja jälkeenpäin tuntuu, että neljässä vuodessa tuli nähtyä koko elokuvahistoria. Peterin kaltaista tietäjää ei enää voi tulla. Peter oli suuri yksinäinen.”, ohjaaja muistelee.
Samalla kokenut ohjaaja kääntää jo katseensa eteenpäin, esittäen huolensa kotimaisen elokuvan tulevaisuudesta. Honkasalo kuvaa elokuvan rahoituksen olevan huonoilla kantimilla: ”Suomalaisessa elokuvassa on tällä hetkellä enemmän tekijöitä ja energiaa kuin koskaan, mutta elokuvien rahoituksen osalta Suomi on aina ollut Pohjolan kehitysmaa. Viime vuosina rahoitus on hieman kivunnut kuopasta, mutta heti kuuluu huhuja, että saatu korotus oltaisiin leikkaamassa. Saavuttaaksemme pohjoismaisen tason tulisi tukea kuitenkin huomattavasti vielä lisätä. Valion pakotemaitoja ei tule lypsää meiltä.”
Honkasalo toteaa erityisesti kielimuurin vaikeuttavan elokuvien kansainvälisen rahoituksen löytymistä. Honkasalo jatkaa: “Elokuvan markkinoinnissa suomen kieli on selkeä rahoituksen ja markkinoinnin este. Siitä huolimatta suomalaiset ja suomenruotsalaiset ohjaajat ovat jaksaneet tehdä elokuvansa pääsääntöisesti omalla äidinkielellään. Kukaan muuhan ei niitä tee. Nyt tuuli on kääntynyt. Yhä useamman elokuvan rahoittaminen vaatii englannin kieltä ja siten myös englantia äidinkielenään puhuvia näyttelijöitä. Suomalaiset kirjailijat saavat suomenkielisestä kirjallisuudesta kirjastokorvausta. Teatterissa maksetaan suomenkielisistä näytelmistä kantaesityskorvaus. Ehdottaisin, että suomenkielisistä elokuvista alettaisiin maksaa ohjaajille ja käsikirjoittajille kantaesityskorvausta. Se voisi olla monelle kaivattu lisä toimeentuloon.”