Mitä ilahtuneimpana otan vastaan tiedon, että minut on valittu vuoden elokuvaohjaaja -tittelin kantajaksi. Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja lausua muutaman sanan työsarkamme tulevaisuudennäkymistä.

On erään kansainvälisen elokuvafestivaalin päätösilta ja tajuan että systeemissä on jotain vikaa. Eihän tämä ole varsinaista tekijöiden kannustamista, eikä edes reilua kilpailua.

“Miten Suomen elokuvasäätiö voisi paremmin vastata asiakkaidensa eli meidän elokuvatekijöiden tarpeisiin?”

“Nykyinen tilanne esitysoikeuksien suhteen koettiin pullonkaulaksi kehitykselle. Tekijöiden luovuttamat oikeudet eivät mahdollista kuluttajien tarpeisiin vastaamista siinä muodossa kuin kanavat haluaisivat tehdä.”

“En ole halunnut koskaan tehdä peräkkäin kahta tekotavaltaan samanlaista elokuvaa.”

“mitkä elokuvat “pääsevät” festivaaleille ja miten ne sinne valikoituvat?”

Marraskuun seminaarissa tutustuimme verrattain uuden toimenkuvan vfx-supervisorin (vfx-suunnittelijan) työhön otsikolla ”Tarinankerronnan uudet ulottuvuudet”. Tarkoituksena oli ”demystifioida” vaikeasti ymmärrettävän ja tekniseksi miellettävän ammatin taustoja.

“Mitä suurempi elokuvanne budjetti on, sitä vähemmän teillä on vapautta”

“Yleisö ratkaisee, tuleeko elokuva tehdyksi ja vastaanotetuksi. Ongelmamme ei ole enää levityssopimuksien saaminen, vaan huomion herättäminen.”

“Elokuvan valmiuden määritteleminen on laaja asia. Se herättää suuria intohimoja ja luo toisinaan epäsopua ohjaajien ja tuottajien välille. Mutta mistä koko asiassa on kyse? Mitä tuottaja tarkoittaa, kun hän vaatii itselleen final cutin? Mitä ohjaaja tarkoittaa, kun hän yhtä perustellusti vaatii samaa oikeutta itselleen?”